Happyhappy.

Eilen Kiteellä. Haettiin faijan koira.
Tänään Hollolassa. Tapasin J:n. Nam <3

Ahistus.

"Sä tiedät että tää ei riitä mulle. Tai olen kyllä tästäkin kiitollinen, mutta sä tiedät että jossain vaiheessa haluan enemmän. Ja ymmärrän jos se pelottaa."


"Mä nyt vaan halusin tehdä selväks (jos siitä jotain epäselvyyttä oli), että mun tekee mieli sua ihan hirveesti, ja jos se musta on kiinni, mä hoitelen sut usein ja huolella :p"


Tätäkö mä haluan?
Olenko mä näin epätoivoinen?
Lähes vieras, 25-vuotias aikuinen mies.

Lyökää mua.

( myöhästyit - tämä merkintä on poistettu )

Väsymys <3

Turha keskiyön merkintä.

Sain vihdoinkin ladattua sen suggestioäänitteen ämppäriin.
Tästä alkaakin sitten se testiviikko. Testaamme, miten se vaikuttaa ajatusmaailmaani. Vai vaikuttaako ollenkaan.

Jännäilen.

Ensi sunnuntaina sitten tutkaillaan ja pohdiskellaan, että onko toiminut kuten pitäisi.

[x] söin.

[x] tekstasin isälle.

[x] sain suklaata.

[x] käytiin isän kämpillä.

Tarvitsen taas nähtävästi kirjallisen suunnitelman, jotta saan itseni tästä penkistä ylös ja ulos. Eli, suunnitelma on tämä:

Tämän kirjoitettuani nousen tästä tuolista.
Menen keittiöön, jääkaapille ja syön jotain.
Lähetän tekstiviestin isälle, että josko hänellä olisi aikaa lähteä käymään Pirunpesällä kanssani. Pyydän häntä tuomaan samalla suklaata mulle.
Mikäli hänellä ei ole aikaa. Menen kaupan kautta rannalle jumimaan loppu päiväksi.

Ja nyt sinne keittiöön, possu.

Stay away from me.

Olen niin... kypsä. Se poika.. lauantaina piti nähdä. Tänään sitten perui sen. Hänellä on muuta tekemistä silloin, eikä meidän muutenkaan ehkä pitäisi nähdä. Kuulemma.
Oli niin pirun lähellä etten käskenyt sitä kusemaan muuntajaan. Olen niin.. loukattu. Mä en anna sille enää mahdollisuuksia. En puhu sille enää ikinä! Mä halusin uskoa, että meillä vois olla jotain. Mä halusin luottaa siihen.. ei mun olis pitänyt. Ei helvetti todellakaan.

Kiikarissa ei ole tällä hetkellä ketään, joten heippa seurusteluhaaveet !
Ei sillä väliä, mulla on tärkeämpääkin tekemistä nyt. Nimittäis koulu. Mä en tonne sairaalakouluun todellakaan jää enää yhtään pidemmäksi aikaa.

Opetuksen taso ei ole mielestäni riittävää. Enkä saa tarpeeksi apua matematiikan kanssa. Lisäksi opettajat nauravat oppilaiden kustannuksella sillä verukkeella, että he kasvattavat meidän luonnetta sillä. Haistakoon hanhen paskan.

Olen niin kyrpiintynyt siellä olemaan. Pompoteltavana kuin mikäkin helvetin pallo. Ja ennen kaikkea olen kyllästynyt siihen ainaiseen perseen nuolentaan, jota siellä harjoitetaan. Jos et helvetti nuole maikan persettä, niin ne pitää siellä huolen, että hyviä numeroita ei heru. Ole sellanen helvetin tahdoton paska.

Ja en vittu taatusti aio olla !

Iltakouluun, mihin mun piti alunperinkin mennä. Vaan.. kuinka paljon mulla on päätösvaltaa päättää siitä, missä helvetissä käyn peruskouluni?
Seitsemäntoista ikävuotta tulee joulukuussa täyteen. Silloin kuulemma loppuu oppivelvollisuus, eli olen vapaa käymään kouluni missä ikinä haluankin.

Mutta en nyt todellakaan aio odottaa niin kauaa. Mä haluaan helvettiin tuolta jo nyt. Tai niin pian kuin mahdollista.

Ärr.

Kirjoitan uudestaan kun ei kiukuta.

Osastolle.
Hassusti olen jo tähän aikaan valmiina.
Jännittää niin, etten ole pystynyt syömään aamupalaa.
Noh, en kai mä kuole, jos en nyt tänä aamuna mitään syö.
Käsiä tärisyttää.

Yritän epätoivoisesti päättää, että raahaisinko kamerani osastolle, vaiko en.
Sinällään haluaisin. Toisaalta taas, en.

Ehkä mä otan sen vaan tälle viikolle.
Mutta sitten ehkä hyvin satunnaisesti mukaan !

On jatkettava pakkaamista ja juotava vettä. Rauhoituttava.
Etsittävä muutes kotiavainkin jostain.

Oi voi.

Hyvää viikkoa otuksille !

Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista.

np. Skillet - Monster

Eiilen oli the day, eli meitsin tuCCa lähti pois ! Ei tietenkään ihan kokonaan, mutta suurimmaksi osaksi.
Kyllä, näin tapahtui. Aamulla kello kymmenen aikoihin, saattoi tosin olla puoli yksitoistakin.

Matkustettiin mutsin, siskon miehen ja siskon tytön kanssa eräälle perhetuttavalle, joka on ollut vakikampaajamme aina.
Ensin leikeltiin siskon miehen ja mutsin tukka, sillä välin meikäläinen selaili jotain hiusmallilehtiä. Ja ihastuin varsin lyhyeen hiuskuontaloon. Sääli vaan, että itselläni oli liian lyhyt otsatukka omien leikkelyideni jäljiltä, jotenn toteutus ei ole ihan täydellinen, mutta eipä tuo haitanne minua. Näyttää silti ihan kivalta. Ja kasvaahan se otsatukka pikku hiljaa takaisin, kesän aikana itseasiassa venähtänyt pari senttiä ! Jotenns, eiköhän sitä jonakin päivänä olla yhtä suloisia kuin se nainen siinä lehdessä.

Sittenpä sieltä hiukset leikattuna hihhuloitiin kotio, heitettiin vaan ensin siskon rakkaat omaan kotiinsa.
Minä innostuin räpsimään kuvia omasta pärstästäni, etenkin kun oli varsin kivan näköisesti laitettu nuo hiukset. Nyt ne eivät ole ihan niin kivat kuin eilen, mutta ei ne kaukana siitä ole.
Asiasta kukkaruukkuun, tänään pitäisi tuo kiva hiusväri levitellä päähän. Mikälie vaalea kultamahonki onkaan.

Sitten kävästiin äidinäidillä, se ei ( tietenkään ) huomannut hiuksissani mitään muutosta, joten joo-o. Yhyy.
Siellä sitten mummin takapihalla kuvailin kukkasia ja kimalaisia, kun jokin ötökkäinen päätti istahtaa kainalooni ja pusersin sen sinne, kun en huomannut ja tietty se pisti tai puri mua. Sattui ihan veetusti hetken aikaa, mutta sitten se jo pian unohtuikin.

Käytiin sitten sen jälkeen ostamassa tuota hiusväriä ja muuta. Kävin ryöstämässä Robinhoodin, kassatäti antoi mulle viisi euroa liikaa takaisin, enkä käynyt palauttamassa sitä. Ihmettelin vaan, että mistähän hyvästä sain kympin, kun olisi pitänyt vitonen saada.

Eilen iltapäivällä ja illemmalla sitten nukahtelinkin, kun oli edellisen yön unet jääneet hieman vähiin. En ole jaksanut käydä lenkillä, enkä pahemmin ulkonakaan.

Olen hieman yksinäinen ja hieman epätoivoinenkin seurustelun ja muiden vähäisten ystävyyssuhteideni takia. Rakastan rakastumisen tunnetta. Sitä, kun ei pysty tai edes haluakaan ajatella mitään muuta kuin sitä, miten ihanan ihmisen on vierelleen löytänyt.

Suttasin juuri päiväkirjastani tuon edellisen seurustelunalkamispäivämäärän ja sydämet ja muut turhat. Eli, se suhde on nyt virallisesti unohdettu ja haudattu ja jätetty taakse. Se ihminen ei takaisin sydämeeni noin vain kävelekään.
Mulla oli tosi hyvä olla sen kanssa ja oli todella suuri virhe päättää se suhde. Sekin tosin tapahtui syystä ja olin silloin helvetin vihainen, kun sanoin, etten halua nähdä kyseistä ihmistä enää ja että suhde loppuu NYT.
Se loppui. Pyysin sitä ihmistä takaisin, mutta ei se ihminen tahtonut tulla.
Enää ei ole varaa tulla takaisin. Anteeksi on pyydetty puolin ja toisin. Minä olen antanut anteeksi ja koska me - minä ja hän - emme enää etene samaan suuntaan, niin on varsin turhaa jäädä seisomaan risteykseen ja pitkittämään jäähyväisiä. Kyllä muhun sattuu ja kyllä mulla on ikävä ollut. Mutta nyt mä siirryn eteenpäin. Se jääköön seisomaan ja jahkailemaan, jos siltä tuntuu. Mua sen päätökset suuntaan tai toiseen ei enää liikuta.
Mulla on muutakin elämää kun se suhde. Mulla on tulevaisuus ja mulla on tavoitteita. Ne tavotteet eivät täyty, jos jään paikoilleni seisomaan.

Joten jesjes.

Mitähän sitä sitten?

Tänään en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään, mikä ei liene suurikaan yllätys. Olen istunut vain koneella. Vain koneella.
Heräsin sitä paitsi kahdeltatoista.

Eikuainiin, alennuin tekstailemaan yhden pedarin kanssa, kun se alkoi mun katoamistempustani kitisemään. Sinällään kyseisellä ihmisellä ei ole suurempaa merkitystä elämässäni, sillä tapasin hänet vain sattumalta eräänä yönä netin syövereissä. Ja tapasin vielä seuraavanakin yönä. Ja monena muuna yönä ja päivänä. Ja piti nähdä ihan livenäkin. Mutta siinä vaiheessa tulin järkiini ja tajusin, että lohduttaudun puhumalla sen ihmisen kanssa. Koska en tuntenut olevani haluttu tai välitetty tai rakastetutaan tämän dramaattisen seurustelusuhteen tullessa loppuunsa, joten oli pakko joku hankkia korvikkeeksi. Sinällään varsin säälittävää.

Joo-o. Kesä on ollut varsin mielenkiintoinen ja minun osaltani tämä vapaus loppuu maanantaina, kolmas elokuuta. Huominen vielä ja sitten on aika palata arkeen. Ja etenkin keskittyä kouluun ja opiskeluun.

Mutta nyt, auf Wiedersehen.