np. Skillet - Monster
Kyllä, näin tapahtui. Aamulla kello kymmenen aikoihin, saattoi tosin olla puoli yksitoistakin.
Matkustettiin mutsin, siskon miehen ja siskon tytön kanssa eräälle perhetuttavalle, joka on ollut vakikampaajamme aina.
Ensin leikeltiin siskon miehen ja mutsin tukka, sillä välin meikäläinen selaili jotain hiusmallilehtiä. Ja ihastuin varsin lyhyeen hiuskuontaloon. Sääli vaan, että itselläni oli liian lyhyt otsatukka omien leikkelyideni jäljiltä, jotenn toteutus ei ole ihan täydellinen, mutta eipä tuo haitanne minua. Näyttää silti ihan kivalta. Ja kasvaahan se otsatukka pikku hiljaa takaisin, kesän aikana itseasiassa venähtänyt pari senttiä ! Jotenns, eiköhän sitä jonakin päivänä olla yhtä suloisia kuin se nainen siinä lehdessä.
Sittenpä sieltä hiukset leikattuna hihhuloitiin kotio, heitettiin vaan ensin siskon rakkaat omaan kotiinsa.
Minä innostuin räpsimään kuvia omasta pärstästäni, etenkin kun oli varsin kivan näköisesti laitettu nuo hiukset. Nyt ne eivät ole ihan niin kivat kuin eilen, mutta ei ne kaukana siitä ole.
Asiasta kukkaruukkuun, tänään pitäisi tuo kiva hiusväri levitellä päähän. Mikälie vaalea kultamahonki onkaan.
Sitten kävästiin äidinäidillä, se ei ( tietenkään ) huomannut hiuksissani mitään muutosta, joten joo-o. Yhyy.
Siellä sitten mummin takapihalla kuvailin kukkasia ja kimalaisia, kun jokin ötökkäinen päätti istahtaa kainalooni ja pusersin sen sinne, kun en huomannut ja tietty se pisti tai puri mua. Sattui ihan veetusti hetken aikaa, mutta sitten se jo pian unohtuikin.
Käytiin sitten sen jälkeen ostamassa tuota hiusväriä ja muuta. Kävin ryöstämässä Robinhoodin, kassatäti antoi mulle viisi euroa liikaa takaisin, enkä käynyt palauttamassa sitä. Ihmettelin vaan, että mistähän hyvästä sain kympin, kun olisi pitänyt vitonen saada.
Eilen iltapäivällä ja illemmalla sitten nukahtelinkin, kun oli edellisen yön unet jääneet hieman vähiin. En ole jaksanut käydä lenkillä, enkä pahemmin ulkonakaan.
Olen hieman yksinäinen ja hieman epätoivoinenkin seurustelun ja muiden vähäisten ystävyyssuhteideni takia. Rakastan rakastumisen tunnetta. Sitä, kun ei pysty tai edes haluakaan ajatella mitään muuta kuin sitä, miten ihanan ihmisen on vierelleen löytänyt.
Suttasin juuri päiväkirjastani tuon edellisen seurustelunalkamispäivämäärän ja sydämet ja muut turhat. Eli, se suhde on nyt virallisesti unohdettu ja haudattu ja jätetty taakse. Se ihminen ei takaisin sydämeeni noin vain kävelekään.
Mulla oli tosi hyvä olla sen kanssa ja oli todella suuri virhe päättää se suhde. Sekin tosin tapahtui syystä ja olin silloin helvetin vihainen, kun sanoin, etten halua nähdä kyseistä ihmistä enää ja että suhde loppuu NYT.
Se loppui. Pyysin sitä ihmistä takaisin, mutta ei se ihminen tahtonut tulla.
Enää ei ole varaa tulla takaisin. Anteeksi on pyydetty puolin ja toisin. Minä olen antanut anteeksi ja koska me - minä ja hän - emme enää etene samaan suuntaan, niin on varsin turhaa jäädä seisomaan risteykseen ja pitkittämään jäähyväisiä. Kyllä muhun sattuu ja kyllä mulla on ikävä ollut. Mutta nyt mä siirryn eteenpäin. Se jääköön seisomaan ja jahkailemaan, jos siltä tuntuu. Mua sen päätökset suuntaan tai toiseen ei enää liikuta.
Mulla on muutakin elämää kun se suhde. Mulla on tulevaisuus ja mulla on tavoitteita. Ne tavotteet eivät täyty, jos jään paikoilleni seisomaan.
Joten jesjes.
Mitähän sitä sitten?
Tänään en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään, mikä ei liene suurikaan yllätys. Olen istunut vain koneella. Vain koneella.
Heräsin sitä paitsi kahdeltatoista.
Eikuainiin, alennuin tekstailemaan yhden pedarin kanssa, kun se alkoi mun katoamistempustani kitisemään. Sinällään kyseisellä ihmisellä ei ole suurempaa merkitystä elämässäni, sillä tapasin hänet vain sattumalta eräänä yönä netin syövereissä. Ja tapasin vielä seuraavanakin yönä. Ja monena muuna yönä ja päivänä. Ja piti nähdä ihan livenäkin. Mutta siinä vaiheessa tulin järkiini ja tajusin, että lohduttaudun puhumalla sen ihmisen kanssa. Koska en tuntenut olevani haluttu tai välitetty tai rakastetutaan tämän dramaattisen seurustelusuhteen tullessa loppuunsa, joten oli pakko joku hankkia korvikkeeksi. Sinällään varsin säälittävää.
Joo-o. Kesä on ollut varsin mielenkiintoinen ja minun osaltani tämä vapaus loppuu maanantaina, kolmas elokuuta. Huominen vielä ja sitten on aika palata arkeen. Ja etenkin keskittyä kouluun ja opiskeluun.
Mutta nyt, auf Wiedersehen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti