Stay away from me.

Olen niin... kypsä. Se poika.. lauantaina piti nähdä. Tänään sitten perui sen. Hänellä on muuta tekemistä silloin, eikä meidän muutenkaan ehkä pitäisi nähdä. Kuulemma.
Oli niin pirun lähellä etten käskenyt sitä kusemaan muuntajaan. Olen niin.. loukattu. Mä en anna sille enää mahdollisuuksia. En puhu sille enää ikinä! Mä halusin uskoa, että meillä vois olla jotain. Mä halusin luottaa siihen.. ei mun olis pitänyt. Ei helvetti todellakaan.

Kiikarissa ei ole tällä hetkellä ketään, joten heippa seurusteluhaaveet !
Ei sillä väliä, mulla on tärkeämpääkin tekemistä nyt. Nimittäis koulu. Mä en tonne sairaalakouluun todellakaan jää enää yhtään pidemmäksi aikaa.

Opetuksen taso ei ole mielestäni riittävää. Enkä saa tarpeeksi apua matematiikan kanssa. Lisäksi opettajat nauravat oppilaiden kustannuksella sillä verukkeella, että he kasvattavat meidän luonnetta sillä. Haistakoon hanhen paskan.

Olen niin kyrpiintynyt siellä olemaan. Pompoteltavana kuin mikäkin helvetin pallo. Ja ennen kaikkea olen kyllästynyt siihen ainaiseen perseen nuolentaan, jota siellä harjoitetaan. Jos et helvetti nuole maikan persettä, niin ne pitää siellä huolen, että hyviä numeroita ei heru. Ole sellanen helvetin tahdoton paska.

Ja en vittu taatusti aio olla !

Iltakouluun, mihin mun piti alunperinkin mennä. Vaan.. kuinka paljon mulla on päätösvaltaa päättää siitä, missä helvetissä käyn peruskouluni?
Seitsemäntoista ikävuotta tulee joulukuussa täyteen. Silloin kuulemma loppuu oppivelvollisuus, eli olen vapaa käymään kouluni missä ikinä haluankin.

Mutta en nyt todellakaan aio odottaa niin kauaa. Mä haluaan helvettiin tuolta jo nyt. Tai niin pian kuin mahdollista.

Ärr.

Kirjoitan uudestaan kun ei kiukuta.