Pienehkö ahdistus. Yksinäisyys vaivaa. Olisipa nyt se paljonpuhuttu oma kulta !
Pelkään yksinäisyyttä, yksin olemista. Sen loputtomuuden tunnetta. Tai en pelkää, sillä ei mulla ole vaikeuksia olla yksinäni. Lähinnä.. lähinnä kaipaan sitä läheisyyttä ja rakkauden tunnetta. Sitä tunnetta, kun on ihastunut !
Se tunne on jotenkin niin sanoinkuvailemattoman.. ihana? Etenkin se hetki, kun se toinen ihminen tuntee samoin.
Toisaalta rakastan myös vapaana olemista, siis, ettei ole ketään, vaan voin rauhassa törmäillä ja tutustua uusiin ihmisiin. Tehdä kaikkea itseäni kiinnostavaa ja elää oman aikataulun mukaan. Mutta ei sitä ihastumista kuitenkaan mikään voita, sitä hyvänolon tunnetta. Sitä paitsi, rakastuminen ja ihastuminen näkyy päällepäin - itsevarmuutena ja myös siten, että hyväksyy itsensä helpommin. Ei mieti, että näyttääkö tuossa vai tässä paidassa paremmalta.
Ah. Voisinpa ihastua, voisipa "se oikea" kävellä elämääni ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Voisipa.
Mutta palataan nykyhetkeen, lopetetaan tämä yhtä aikaa olon haikeaksi, toiveikkaaksi ja rauhalliseksi tekevä haaveilu hetkeksi.
Huomenna olisi luvassa kesäkontrollikäynti sairaalassa. Sairaanhoitajaa tapaamassa ja juttelemassa kesäpuuhailusta ja syksystä ! En odota innolla, mutta odotan kuitenkin. Haluan vain saada homman hoidetuksi !
Sitten pitäisi varata ensi viikoksi aika kampaajalle !
Meikäläisen viimeisen lomaviikon kunniaksi. Lisäksi, sisäinen muutos on nippanappa valmis - nyt pitäisi ulkonäön vastata sitä, mitä sisälläni tunnen. Olen kuin perhonen, joka odottaa yhä kotelosta kuoriutumistaan. Mulla on pitkästä aikaa tavattoman hyvä olo.
Kolmas päivä elokuuta jatkuu hoito, palaan siis psykalle. Toivottavasti tulee kivoja uusia nuoria sinne !
Kesä on mennyt nopeasti. Yksi upea kahden viikon kesäromanssi takana. Olo on hivenen haikea sitä miettiessäni, mutta ei se mikään maailmanloppu ole kuitenkaan ollut.
Sitä edelsi uuden kameran saaminen. Tervetuloa elämääni, Nikon D60 !
Sitä ennen tuli käytyä erästä pitkäaikaista nettituttavaa tapaamassa Riksussa, vaikka olenkin sitä Hesan reissuksi väittänyt. Mutta ei, en missään Hesassa ole koko kesänä ollut. Riksussa ainoastaan. Ja tietty Lahdessa.
Ja nyt olisi pian aika suunnata katse tulevaisuuteen, syksyyn ja uusiin hienoihini ihmisiin, joita elämässäni on sekä ennen kaikkea KOULUUN !
Pitkästä aikaa tunnen voivani kirjoittaa vapautuneesti. Mikä ihana tunne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti