Tie on auki.

Olen ollut syystä tai toisesta ihan yliväsynyt tässä muutamana päivänä, enkä ole siksi oikein saanut kirjoitettua mitään. Pääkin lyönyt tyhjää.
Pitäisi saada tehtyä ihan tajuttomasti asioita ennen osaston alkua. Tai no, tavattomasti ja tavattomasti. Minulle kuitenkin varsin paljon.
Pitäisi siis käydä kirjastossa, ainakin palauttamassa nuo kirjat, jotka olen ominut itselleni, mutta joista en nyt tuota yhtä saa millään luettua.
Pitäisi nähdä isä, jotta saisin sen kameralaukun, jonka se lupasi minulle antaa, kun ei itse sitä tarvitse. Mutta se nyt on lähtenyt jonnekin huitsin nevadaan, joten jesjes.
Pitäisi käydä kampaajalla ja värjätä hiukset.

Sekä tietenkin tunkea jokaiseen päivään joku helkkarin juoksulenkki. Haluaisin saada juostua sen kolme kilsaa pysähtymättä hengittämään välillä. Olisin tyytyväinen sitten. Tällä hetkellä saan lähes koko matkan juostua, mutta se on aina se viimeinen ylämäki, jossa jaloista loppuu powerit.

Edessä on varsin pitkä ja yksinäinen vuosi. Odotan sitä, mutta en kuitenkaan odota. En sitä yksinäisyyttä, sitä kun ei ole kavereita eikä edes paljoa aikaa tutustua kehenkään. Äh.

Ajattelin alkusyksyn painaa sillä koulunaloittamisinnolla, mikä minulla on joka vuosi ollut. Otan siitä tällä kertaa kaiken irti, jotta saan suoritettua mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvin numeroin. Käytän kaiken aikani opiskeluun, viikonloppuihin tosin varmaan mahtunee valokuvailua enemmän tai vähemmän. Lisäksi mietin, että maanantai, tiistai ja torstai olisivat ne päivät osastolla, jolloin pitäisin tuota kuntoani yllä. Toivon mukaan myös nostaisin hieman. Viikonloput ehtisin toki lenkkeillä myöskin.

Pitää vaan pitää pää kylmänä ja muistaa ottaa rennosti ja olla pingottamatta turhia, stressaamatta itseään. Ja tietty uskoa siihen, että läpäisee sen koulun tänä vuonna sillä 20 viikkotunnilla ! Mulla on koko loistava vuosi aikaa ja olen kenties jo joulun aikoihin omissa voimissa ja koulutkin suoritettu, että voin ottaa kevään hieman rennommin ja hakea sitten opiskelemaan jonnekin.

Koko maailma on avoin mulle. Täytyy yrittää tosissaan.
Ah, olen niin onnellinen.

Nyt kun vielä löytäisin sydämeni valitun ja kaikki olisi enemmänkin kuin täydellistä !
Mutta sydän saa odottaa vielä hieman. Rakkaus tulee vastaan, jos on tullakseen - mutta olen ja pysyn avoimena sille. Lisäksi, _aion_ katsoa kaikkia vähänkin lupaavia ja kiinnostavia henkilöitä sillä silmällä ja ottaa myös kontaktia oma-aloitteisesti toisiin ihmisiin.

Haluan seurustella. Tämä yksinäisyys ei pue mua enää. En ole enää niin läski, että seuraani ei mahtuisi muita ihmisiä.

Asiasta kukkaruukkuun, aina kun otan kameran käteen. Alan vaan räpsimään kuvia. Se on hassua. Mutta tiedän, että se johtuu siitä, että rakastan ihan älyttömästi sulkimen pehmeää räpsähdystä. Ah. Nikon D60, olet suurin rakkauteni !

Pitäisi alkaa säästämään objektiiveihin. Makro- ja teleobjektiivit tällä hetkellä toivomuslistalla. Sellainen kutina, että saisin ehkä molemmat jouluna. Toisen ehkä joululahjaksi saaduilla rahoilla ostettuna ja toisen mahdollisesti isän lahjoittamalla.

Ah. Olen taas ihan jossain muissa maailmoissa.

Huomenna näkenen Fleskin !

Mutta sitä odotellessa unet olisivat kohdallaan.