lauantai 19. syyskuuta 2009
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
<3
Ota lähellesi peiton alle
pidä sylissäsi suudellen
anna hyväilyjä kaipaavalle
uni suloinen ja lämpöinen
Ota lähellesi peiton alle
pidä sylissäsi suudellen
tee se hellästi kuin rakkaimmalle
jätä aamuun muisto lämpöinen
pidä sylissäsi suudellen
anna hyväilyjä kaipaavalle
uni suloinen ja lämpöinen
Ota lähellesi peiton alle
pidä sylissäsi suudellen
tee se hellästi kuin rakkaimmalle
jätä aamuun muisto lämpöinen
maanantai 31. elokuuta 2009
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Ahistus.
"Sä tiedät että tää ei riitä mulle. Tai olen kyllä tästäkin kiitollinen, mutta sä tiedät että jossain vaiheessa haluan enemmän. Ja ymmärrän jos se pelottaa."
"Mä nyt vaan halusin tehdä selväks (jos siitä jotain epäselvyyttä oli), että mun tekee mieli sua ihan hirveesti, ja jos se musta on kiinni, mä hoitelen sut usein ja huolella :p"
Tätäkö mä haluan?
Olenko mä näin epätoivoinen?
Lähes vieras, 25-vuotias aikuinen mies.
Lyökää mua.
"Mä nyt vaan halusin tehdä selväks (jos siitä jotain epäselvyyttä oli), että mun tekee mieli sua ihan hirveesti, ja jos se musta on kiinni, mä hoitelen sut usein ja huolella :p"
Tätäkö mä haluan?
Olenko mä näin epätoivoinen?
Lähes vieras, 25-vuotias aikuinen mies.
Lyökää mua.
sunnuntai 16. elokuuta 2009
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Turha keskiyön merkintä.
Sain vihdoinkin ladattua sen suggestioäänitteen ämppäriin.
Tästä alkaakin sitten se testiviikko. Testaamme, miten se vaikuttaa ajatusmaailmaani. Vai vaikuttaako ollenkaan.
Jännäilen.
Ensi sunnuntaina sitten tutkaillaan ja pohdiskellaan, että onko toiminut kuten pitäisi.
Tästä alkaakin sitten se testiviikko. Testaamme, miten se vaikuttaa ajatusmaailmaani. Vai vaikuttaako ollenkaan.
Jännäilen.
Ensi sunnuntaina sitten tutkaillaan ja pohdiskellaan, että onko toiminut kuten pitäisi.
lauantai 8. elokuuta 2009
Tarvitsen taas nähtävästi kirjallisen suunnitelman, jotta saan itseni tästä penkistä ylös ja ulos. Eli, suunnitelma on tämä:
Tämän kirjoitettuani nousen tästä tuolista.
Menen keittiöön, jääkaapille ja syön jotain.
Lähetän tekstiviestin isälle, että josko hänellä olisi aikaa lähteä käymään Pirunpesällä kanssani. Pyydän häntä tuomaan samalla suklaata mulle.
Mikäli hänellä ei ole aikaa. Menen kaupan kautta rannalle jumimaan loppu päiväksi.
Ja nyt sinne keittiöön, possu.
Tämän kirjoitettuani nousen tästä tuolista.
Menen keittiöön, jääkaapille ja syön jotain.
Lähetän tekstiviestin isälle, että josko hänellä olisi aikaa lähteä käymään Pirunpesällä kanssani. Pyydän häntä tuomaan samalla suklaata mulle.
Mikäli hänellä ei ole aikaa. Menen kaupan kautta rannalle jumimaan loppu päiväksi.
Ja nyt sinne keittiöön, possu.
perjantai 7. elokuuta 2009
Stay away from me.
Olen niin... kypsä. Se poika.. lauantaina piti nähdä. Tänään sitten perui sen. Hänellä on muuta tekemistä silloin, eikä meidän muutenkaan ehkä pitäisi nähdä. Kuulemma.
Oli niin pirun lähellä etten käskenyt sitä kusemaan muuntajaan. Olen niin.. loukattu. Mä en anna sille enää mahdollisuuksia. En puhu sille enää ikinä! Mä halusin uskoa, että meillä vois olla jotain. Mä halusin luottaa siihen.. ei mun olis pitänyt. Ei helvetti todellakaan.
Kiikarissa ei ole tällä hetkellä ketään, joten heippa seurusteluhaaveet !
Ei sillä väliä, mulla on tärkeämpääkin tekemistä nyt. Nimittäis koulu. Mä en tonne sairaalakouluun todellakaan jää enää yhtään pidemmäksi aikaa.
Opetuksen taso ei ole mielestäni riittävää. Enkä saa tarpeeksi apua matematiikan kanssa. Lisäksi opettajat nauravat oppilaiden kustannuksella sillä verukkeella, että he kasvattavat meidän luonnetta sillä. Haistakoon hanhen paskan.
Olen niin kyrpiintynyt siellä olemaan. Pompoteltavana kuin mikäkin helvetin pallo. Ja ennen kaikkea olen kyllästynyt siihen ainaiseen perseen nuolentaan, jota siellä harjoitetaan. Jos et helvetti nuole maikan persettä, niin ne pitää siellä huolen, että hyviä numeroita ei heru. Ole sellanen helvetin tahdoton paska.
Ja en vittu taatusti aio olla !
Iltakouluun, mihin mun piti alunperinkin mennä. Vaan.. kuinka paljon mulla on päätösvaltaa päättää siitä, missä helvetissä käyn peruskouluni?
Seitsemäntoista ikävuotta tulee joulukuussa täyteen. Silloin kuulemma loppuu oppivelvollisuus, eli olen vapaa käymään kouluni missä ikinä haluankin.
Mutta en nyt todellakaan aio odottaa niin kauaa. Mä haluaan helvettiin tuolta jo nyt. Tai niin pian kuin mahdollista.
Ärr.
Kirjoitan uudestaan kun ei kiukuta.
Oli niin pirun lähellä etten käskenyt sitä kusemaan muuntajaan. Olen niin.. loukattu. Mä en anna sille enää mahdollisuuksia. En puhu sille enää ikinä! Mä halusin uskoa, että meillä vois olla jotain. Mä halusin luottaa siihen.. ei mun olis pitänyt. Ei helvetti todellakaan.
Kiikarissa ei ole tällä hetkellä ketään, joten heippa seurusteluhaaveet !
Ei sillä väliä, mulla on tärkeämpääkin tekemistä nyt. Nimittäis koulu. Mä en tonne sairaalakouluun todellakaan jää enää yhtään pidemmäksi aikaa.
Opetuksen taso ei ole mielestäni riittävää. Enkä saa tarpeeksi apua matematiikan kanssa. Lisäksi opettajat nauravat oppilaiden kustannuksella sillä verukkeella, että he kasvattavat meidän luonnetta sillä. Haistakoon hanhen paskan.
Olen niin kyrpiintynyt siellä olemaan. Pompoteltavana kuin mikäkin helvetin pallo. Ja ennen kaikkea olen kyllästynyt siihen ainaiseen perseen nuolentaan, jota siellä harjoitetaan. Jos et helvetti nuole maikan persettä, niin ne pitää siellä huolen, että hyviä numeroita ei heru. Ole sellanen helvetin tahdoton paska.
Ja en vittu taatusti aio olla !
Iltakouluun, mihin mun piti alunperinkin mennä. Vaan.. kuinka paljon mulla on päätösvaltaa päättää siitä, missä helvetissä käyn peruskouluni?
Seitsemäntoista ikävuotta tulee joulukuussa täyteen. Silloin kuulemma loppuu oppivelvollisuus, eli olen vapaa käymään kouluni missä ikinä haluankin.
Mutta en nyt todellakaan aio odottaa niin kauaa. Mä haluaan helvettiin tuolta jo nyt. Tai niin pian kuin mahdollista.
Ärr.
Kirjoitan uudestaan kun ei kiukuta.
maanantai 3. elokuuta 2009
Osastolle.
Hassusti olen jo tähän aikaan valmiina.
Jännittää niin, etten ole pystynyt syömään aamupalaa.
Noh, en kai mä kuole, jos en nyt tänä aamuna mitään syö.
Käsiä tärisyttää.
Yritän epätoivoisesti päättää, että raahaisinko kamerani osastolle, vaiko en.
Sinällään haluaisin. Toisaalta taas, en.
Ehkä mä otan sen vaan tälle viikolle.
Mutta sitten ehkä hyvin satunnaisesti mukaan !
On jatkettava pakkaamista ja juotava vettä. Rauhoituttava.
Etsittävä muutes kotiavainkin jostain.
Oi voi.
Hyvää viikkoa otuksille !
Hassusti olen jo tähän aikaan valmiina.
Jännittää niin, etten ole pystynyt syömään aamupalaa.
Noh, en kai mä kuole, jos en nyt tänä aamuna mitään syö.
Käsiä tärisyttää.
Yritän epätoivoisesti päättää, että raahaisinko kamerani osastolle, vaiko en.
Sinällään haluaisin. Toisaalta taas, en.
Ehkä mä otan sen vaan tälle viikolle.
Mutta sitten ehkä hyvin satunnaisesti mukaan !
On jatkettava pakkaamista ja juotava vettä. Rauhoituttava.
Etsittävä muutes kotiavainkin jostain.
Oi voi.
Hyvää viikkoa otuksille !
lauantai 1. elokuuta 2009
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista.
np. Skillet - Monster
Kyllä, näin tapahtui. Aamulla kello kymmenen aikoihin, saattoi tosin olla puoli yksitoistakin.
Matkustettiin mutsin, siskon miehen ja siskon tytön kanssa eräälle perhetuttavalle, joka on ollut vakikampaajamme aina.
Ensin leikeltiin siskon miehen ja mutsin tukka, sillä välin meikäläinen selaili jotain hiusmallilehtiä. Ja ihastuin varsin lyhyeen hiuskuontaloon. Sääli vaan, että itselläni oli liian lyhyt otsatukka omien leikkelyideni jäljiltä, jotenn toteutus ei ole ihan täydellinen, mutta eipä tuo haitanne minua. Näyttää silti ihan kivalta. Ja kasvaahan se otsatukka pikku hiljaa takaisin, kesän aikana itseasiassa venähtänyt pari senttiä ! Jotenns, eiköhän sitä jonakin päivänä olla yhtä suloisia kuin se nainen siinä lehdessä.
Sittenpä sieltä hiukset leikattuna hihhuloitiin kotio, heitettiin vaan ensin siskon rakkaat omaan kotiinsa.
Minä innostuin räpsimään kuvia omasta pärstästäni, etenkin kun oli varsin kivan näköisesti laitettu nuo hiukset. Nyt ne eivät ole ihan niin kivat kuin eilen, mutta ei ne kaukana siitä ole.
Asiasta kukkaruukkuun, tänään pitäisi tuo kiva hiusväri levitellä päähän. Mikälie vaalea kultamahonki onkaan.
Sitten kävästiin äidinäidillä, se ei ( tietenkään ) huomannut hiuksissani mitään muutosta, joten joo-o. Yhyy.
Siellä sitten mummin takapihalla kuvailin kukkasia ja kimalaisia, kun jokin ötökkäinen päätti istahtaa kainalooni ja pusersin sen sinne, kun en huomannut ja tietty se pisti tai puri mua. Sattui ihan veetusti hetken aikaa, mutta sitten se jo pian unohtuikin.
Käytiin sitten sen jälkeen ostamassa tuota hiusväriä ja muuta. Kävin ryöstämässä Robinhoodin, kassatäti antoi mulle viisi euroa liikaa takaisin, enkä käynyt palauttamassa sitä. Ihmettelin vaan, että mistähän hyvästä sain kympin, kun olisi pitänyt vitonen saada.
Eilen iltapäivällä ja illemmalla sitten nukahtelinkin, kun oli edellisen yön unet jääneet hieman vähiin. En ole jaksanut käydä lenkillä, enkä pahemmin ulkonakaan.
Olen hieman yksinäinen ja hieman epätoivoinenkin seurustelun ja muiden vähäisten ystävyyssuhteideni takia. Rakastan rakastumisen tunnetta. Sitä, kun ei pysty tai edes haluakaan ajatella mitään muuta kuin sitä, miten ihanan ihmisen on vierelleen löytänyt.
Suttasin juuri päiväkirjastani tuon edellisen seurustelunalkamispäivämäärän ja sydämet ja muut turhat. Eli, se suhde on nyt virallisesti unohdettu ja haudattu ja jätetty taakse. Se ihminen ei takaisin sydämeeni noin vain kävelekään.
Mulla oli tosi hyvä olla sen kanssa ja oli todella suuri virhe päättää se suhde. Sekin tosin tapahtui syystä ja olin silloin helvetin vihainen, kun sanoin, etten halua nähdä kyseistä ihmistä enää ja että suhde loppuu NYT.
Se loppui. Pyysin sitä ihmistä takaisin, mutta ei se ihminen tahtonut tulla.
Enää ei ole varaa tulla takaisin. Anteeksi on pyydetty puolin ja toisin. Minä olen antanut anteeksi ja koska me - minä ja hän - emme enää etene samaan suuntaan, niin on varsin turhaa jäädä seisomaan risteykseen ja pitkittämään jäähyväisiä. Kyllä muhun sattuu ja kyllä mulla on ikävä ollut. Mutta nyt mä siirryn eteenpäin. Se jääköön seisomaan ja jahkailemaan, jos siltä tuntuu. Mua sen päätökset suuntaan tai toiseen ei enää liikuta.
Mulla on muutakin elämää kun se suhde. Mulla on tulevaisuus ja mulla on tavoitteita. Ne tavotteet eivät täyty, jos jään paikoilleni seisomaan.
Joten jesjes.
Mitähän sitä sitten?
Tänään en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään, mikä ei liene suurikaan yllätys. Olen istunut vain koneella. Vain koneella.
Heräsin sitä paitsi kahdeltatoista.
Eikuainiin, alennuin tekstailemaan yhden pedarin kanssa, kun se alkoi mun katoamistempustani kitisemään. Sinällään kyseisellä ihmisellä ei ole suurempaa merkitystä elämässäni, sillä tapasin hänet vain sattumalta eräänä yönä netin syövereissä. Ja tapasin vielä seuraavanakin yönä. Ja monena muuna yönä ja päivänä. Ja piti nähdä ihan livenäkin. Mutta siinä vaiheessa tulin järkiini ja tajusin, että lohduttaudun puhumalla sen ihmisen kanssa. Koska en tuntenut olevani haluttu tai välitetty tai rakastetutaan tämän dramaattisen seurustelusuhteen tullessa loppuunsa, joten oli pakko joku hankkia korvikkeeksi. Sinällään varsin säälittävää.
Joo-o. Kesä on ollut varsin mielenkiintoinen ja minun osaltani tämä vapaus loppuu maanantaina, kolmas elokuuta. Huominen vielä ja sitten on aika palata arkeen. Ja etenkin keskittyä kouluun ja opiskeluun.
Mutta nyt, auf Wiedersehen.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Heaven ain't close a place like this.
np. The Killers - Somebody told me
Huomenna lähtee tukka aamulla kello kymmenen aikoihin. Tai no, ei se kokonaan lähde, mutta hieman enemmän kuin ennen.
Päivät vähenevät vähenemistään, kolme päivää maanantaihin. Odotan ja en odota innolla. Jännittää hivenen.
Isän näin eilen. Käytiin satamassa kuvailemassa, vanhempi hurttimukseni oli mukana. Käveltiin siis siellä satamassa, juteltiin ja kuvattiin. Sitten tuli kiire pois, kun tummat pilvet alkoivat lähestyä uhkaavasti Lahtea. Ehdittiin juuri autolle, kun alkoi satamaan. Isä toi tuliaisia Lappeenrannasta, missä se oli käymässä. Maalaamassa jonkun taloa ja jossain hautajaisissakin. Se sanoi, että se talo, jota se oli maalaamassa, saattaa olla jonakin päivänä hänen. Siisti homma. Niin joo, isä toi mulle leipää ja paidan, jossa oli suden kuva.
X otti tänään yhteyttä. Mulla on ollut ihan tajuton ikävä sitä. Ei saatu kummemmin puhuttua asioita, koska se oli vaan sitä samanlaista jankkaamista siitä, että mä en ole vihainen ja että M ei rikkonut mua, koska mä olen ollut jo rikki sitä ennen ja lässynlässyn.
Sain sanottua sille, että mulla on ollut sitä ikävä.
Se luultavasti uskoi mua, jopa. Mä olen huono arvioimaan ihmisten käytöstä, sillä koen etenkin ystävälliset asiat hyvin helposti vittuiluna. Mä en pysty sanomaan varmasti, että tarkoittiko se sanomaansa, eli siis, että onko silläkin todella oikeasti ikävä mua.
Mutta mulla on sitä. Niin helvetin ikävä, että välillä tuntuu, etten pysy nahoissani.
Palataan vielä huomiseen, etten ala odottamaan taas liikoja X:n suunnalta.
Eli juu, kampaajalle olen siis menosssa. Ja sen jälkeen vissiin kirjaston kautta mammalle, eli siis äidinäidille. Jee ja yhyy. Pelkään mamman haurautta. Se on niin vanha ja kevyt kuin lintu. Pelkään aina käydä siellä. En halua muistaa sitä sellaisena kuin se nyt on. En niin kuluneena ja hauraana.
Haluan muistaa sen itsenäisenä ja tomerana mummelina, en minään puolikuolleena, elävänä kalmona. Ennn.
Ehkä tää kaikki tästä alkaa kohentumaan, pikkuhiljaa.
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Olen miettinyt sinua paljon.
Erehdyin lukemaan meidän mesekeskusteluja. Itkin ja luin niitä. Tavoitin sen onnellisuuden tunteen niistä. Sinä teit minusta kokonaisen, korjasit minut ja sait hehkumaan elämää. Uskoin tulevaisuuteen sen pienen hetken, mitä sain viettää sinun kanssasi tässä maailmassa.
Tunnen itseni yksinäiseksi. Lakkaamatta mietin sinua. Tulet uniinikin. Näin unta sinusta. Ties kuinka monennen kerran eron jälkeen. Aamulla oli niin hilkulla, etten lähettänyt sinulle tekstiviestiä kertoakseni, miten paljon se uni sai minut kaipaamaan sinun läheisyyttäsi ja kosketustasi. Kuinka haluaisinkaan olla sinun kanssasi juuri nyt, jokainen hetki.
Minulla ei ole tarpeeksi rohkeutta pyytää sinua takaisin. Ei puhua sinulle tai edes kysyä sinulta, että miksi suhteemme ei kestänyt.
Ne hetket, kun en hae lohtua muista ihmisistä, ovat tuskallisia.
Kuinka pahasti voikaan muutamassa viikossa rakastua...
Tunnen itseni niin hävyttömän turhaksi ihmiseksi. Voi helvetti, miten tarvitsenkaan sinua. Ikävä on kova. Sattuu. Sattuu enemmän, kuin on milloinkaan sattunut.
Minun on niin ikävä sinua.
Tunnen itseni yksinäiseksi. Lakkaamatta mietin sinua. Tulet uniinikin. Näin unta sinusta. Ties kuinka monennen kerran eron jälkeen. Aamulla oli niin hilkulla, etten lähettänyt sinulle tekstiviestiä kertoakseni, miten paljon se uni sai minut kaipaamaan sinun läheisyyttäsi ja kosketustasi. Kuinka haluaisinkaan olla sinun kanssasi juuri nyt, jokainen hetki.
Minulla ei ole tarpeeksi rohkeutta pyytää sinua takaisin. Ei puhua sinulle tai edes kysyä sinulta, että miksi suhteemme ei kestänyt.
Ne hetket, kun en hae lohtua muista ihmisistä, ovat tuskallisia.
Kuinka pahasti voikaan muutamassa viikossa rakastua...
Tunnen itseni niin hävyttömän turhaksi ihmiseksi. Voi helvetti, miten tarvitsenkaan sinua. Ikävä on kova. Sattuu. Sattuu enemmän, kuin on milloinkaan sattunut.
Minun on niin ikävä sinua.
Tie on auki.
Olen ollut syystä tai toisesta ihan yliväsynyt tässä muutamana päivänä, enkä ole siksi oikein saanut kirjoitettua mitään. Pääkin lyönyt tyhjää.
Pitäisi saada tehtyä ihan tajuttomasti asioita ennen osaston alkua. Tai no, tavattomasti ja tavattomasti. Minulle kuitenkin varsin paljon.
Pitäisi siis käydä kirjastossa, ainakin palauttamassa nuo kirjat, jotka olen ominut itselleni, mutta joista en nyt tuota yhtä saa millään luettua.
Pitäisi nähdä isä, jotta saisin sen kameralaukun, jonka se lupasi minulle antaa, kun ei itse sitä tarvitse. Mutta se nyt on lähtenyt jonnekin huitsin nevadaan, joten jesjes.
Pitäisi käydä kampaajalla ja värjätä hiukset.
Sekä tietenkin tunkea jokaiseen päivään joku helkkarin juoksulenkki. Haluaisin saada juostua sen kolme kilsaa pysähtymättä hengittämään välillä. Olisin tyytyväinen sitten. Tällä hetkellä saan lähes koko matkan juostua, mutta se on aina se viimeinen ylämäki, jossa jaloista loppuu powerit.
Edessä on varsin pitkä ja yksinäinen vuosi. Odotan sitä, mutta en kuitenkaan odota. En sitä yksinäisyyttä, sitä kun ei ole kavereita eikä edes paljoa aikaa tutustua kehenkään. Äh.
Ajattelin alkusyksyn painaa sillä koulunaloittamisinnolla, mikä minulla on joka vuosi ollut. Otan siitä tällä kertaa kaiken irti, jotta saan suoritettua mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvin numeroin. Käytän kaiken aikani opiskeluun, viikonloppuihin tosin varmaan mahtunee valokuvailua enemmän tai vähemmän. Lisäksi mietin, että maanantai, tiistai ja torstai olisivat ne päivät osastolla, jolloin pitäisin tuota kuntoani yllä. Toivon mukaan myös nostaisin hieman. Viikonloput ehtisin toki lenkkeillä myöskin.
Pitää vaan pitää pää kylmänä ja muistaa ottaa rennosti ja olla pingottamatta turhia, stressaamatta itseään. Ja tietty uskoa siihen, että läpäisee sen koulun tänä vuonna sillä 20 viikkotunnilla ! Mulla on koko loistava vuosi aikaa ja olen kenties jo joulun aikoihin omissa voimissa ja koulutkin suoritettu, että voin ottaa kevään hieman rennommin ja hakea sitten opiskelemaan jonnekin.
Koko maailma on avoin mulle. Täytyy yrittää tosissaan.
Ah, olen niin onnellinen.
Nyt kun vielä löytäisin sydämeni valitun ja kaikki olisi enemmänkin kuin täydellistä !
Mutta sydän saa odottaa vielä hieman. Rakkaus tulee vastaan, jos on tullakseen - mutta olen ja pysyn avoimena sille. Lisäksi, _aion_ katsoa kaikkia vähänkin lupaavia ja kiinnostavia henkilöitä sillä silmällä ja ottaa myös kontaktia oma-aloitteisesti toisiin ihmisiin.
Haluan seurustella. Tämä yksinäisyys ei pue mua enää. En ole enää niin läski, että seuraani ei mahtuisi muita ihmisiä.
Asiasta kukkaruukkuun, aina kun otan kameran käteen. Alan vaan räpsimään kuvia. Se on hassua. Mutta tiedän, että se johtuu siitä, että rakastan ihan älyttömästi sulkimen pehmeää räpsähdystä. Ah. Nikon D60, olet suurin rakkauteni !
Pitäisi alkaa säästämään objektiiveihin. Makro- ja teleobjektiivit tällä hetkellä toivomuslistalla. Sellainen kutina, että saisin ehkä molemmat jouluna. Toisen ehkä joululahjaksi saaduilla rahoilla ostettuna ja toisen mahdollisesti isän lahjoittamalla.
Ah. Olen taas ihan jossain muissa maailmoissa.
Huomenna näkenen Fleskin !
Mutta sitä odotellessa unet olisivat kohdallaan.
Pitäisi saada tehtyä ihan tajuttomasti asioita ennen osaston alkua. Tai no, tavattomasti ja tavattomasti. Minulle kuitenkin varsin paljon.
Pitäisi siis käydä kirjastossa, ainakin palauttamassa nuo kirjat, jotka olen ominut itselleni, mutta joista en nyt tuota yhtä saa millään luettua.
Pitäisi nähdä isä, jotta saisin sen kameralaukun, jonka se lupasi minulle antaa, kun ei itse sitä tarvitse. Mutta se nyt on lähtenyt jonnekin huitsin nevadaan, joten jesjes.
Pitäisi käydä kampaajalla ja värjätä hiukset.
Sekä tietenkin tunkea jokaiseen päivään joku helkkarin juoksulenkki. Haluaisin saada juostua sen kolme kilsaa pysähtymättä hengittämään välillä. Olisin tyytyväinen sitten. Tällä hetkellä saan lähes koko matkan juostua, mutta se on aina se viimeinen ylämäki, jossa jaloista loppuu powerit.
Edessä on varsin pitkä ja yksinäinen vuosi. Odotan sitä, mutta en kuitenkaan odota. En sitä yksinäisyyttä, sitä kun ei ole kavereita eikä edes paljoa aikaa tutustua kehenkään. Äh.
Ajattelin alkusyksyn painaa sillä koulunaloittamisinnolla, mikä minulla on joka vuosi ollut. Otan siitä tällä kertaa kaiken irti, jotta saan suoritettua mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvin numeroin. Käytän kaiken aikani opiskeluun, viikonloppuihin tosin varmaan mahtunee valokuvailua enemmän tai vähemmän. Lisäksi mietin, että maanantai, tiistai ja torstai olisivat ne päivät osastolla, jolloin pitäisin tuota kuntoani yllä. Toivon mukaan myös nostaisin hieman. Viikonloput ehtisin toki lenkkeillä myöskin.
Pitää vaan pitää pää kylmänä ja muistaa ottaa rennosti ja olla pingottamatta turhia, stressaamatta itseään. Ja tietty uskoa siihen, että läpäisee sen koulun tänä vuonna sillä 20 viikkotunnilla ! Mulla on koko loistava vuosi aikaa ja olen kenties jo joulun aikoihin omissa voimissa ja koulutkin suoritettu, että voin ottaa kevään hieman rennommin ja hakea sitten opiskelemaan jonnekin.
Koko maailma on avoin mulle. Täytyy yrittää tosissaan.
Ah, olen niin onnellinen.
Nyt kun vielä löytäisin sydämeni valitun ja kaikki olisi enemmänkin kuin täydellistä !
Mutta sydän saa odottaa vielä hieman. Rakkaus tulee vastaan, jos on tullakseen - mutta olen ja pysyn avoimena sille. Lisäksi, _aion_ katsoa kaikkia vähänkin lupaavia ja kiinnostavia henkilöitä sillä silmällä ja ottaa myös kontaktia oma-aloitteisesti toisiin ihmisiin.
Haluan seurustella. Tämä yksinäisyys ei pue mua enää. En ole enää niin läski, että seuraani ei mahtuisi muita ihmisiä.
Asiasta kukkaruukkuun, aina kun otan kameran käteen. Alan vaan räpsimään kuvia. Se on hassua. Mutta tiedän, että se johtuu siitä, että rakastan ihan älyttömästi sulkimen pehmeää räpsähdystä. Ah. Nikon D60, olet suurin rakkauteni !
Pitäisi alkaa säästämään objektiiveihin. Makro- ja teleobjektiivit tällä hetkellä toivomuslistalla. Sellainen kutina, että saisin ehkä molemmat jouluna. Toisen ehkä joululahjaksi saaduilla rahoilla ostettuna ja toisen mahdollisesti isän lahjoittamalla.
Ah. Olen taas ihan jossain muissa maailmoissa.
Huomenna näkenen Fleskin !
Mutta sitä odotellessa unet olisivat kohdallaan.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
torstai 23. heinäkuuta 2009
It wants my soul, it wants my heart.
Mansikoita.Mude vei veljen rautatieasemalle, koska veli lähti siskolle ainakin loppuviikoksi + viikonlopuksi. Samalla matkalla mutsi kävi ostamassa mansikoita. Olivat tosi herkullisia ♥
Sitten mude valtasi keittiön ja teki uuniriisipuuroa ! Sekin oli mahdottoman hyvää.
En ole tänään mitään järkevää saanut aikaiseksi. Nukkunut vaan pirun pitkään, kolmeen saakka. Ja huomenna tuskin nukun yhtä pitkään, sillä asuinalueemme talot ovat remontin alla ja nyt on hiekkapuhallusvuorossa meidän talomme. Herään siis siinä kahdeksan aikaan luultavimmin, kun ne alkavat ujelluttaa koneitaan. Kello 8:00-15:00 ei saa liikkua talon ja kodin välillä, eli pitäisi siis joko silloin kahdeksan aikaan aamulla hankkiutua jonnekin tai toinen vaihtoehto on sitten viettää sisällä kolmeen saakka tylsistymässä, helvetinmoisessa melussa.
Eilinen meni suhteellisen hyvin, kävin siellä sairaalassa, juttelemassa sen hoitsun kanssa. Juteltiin kesästä ja syksystä. Sanoin, että yrittäisin ensimmäisenä päivänä mielelläni tulla itse ossulle, jos se vain suinkin on mahdollista. Olen varma, että kun saan sen onnistumaan, onnistuu koko loppu syksy ja vuosi hienosti sen menemisten kanssa. Täytyy vain yrittää enemmän.
Eilen en sitten paljon muuta saanutkaan aikaiseksi. Piti tehdä muutakin, mutta en nyt sitten tehnyt. Jumituin koneelle juttelemaan yhden 24v. nuoremmista tytöistä kiinnostuneen äijän kanssa. Tarjonnut mulle monena yönä seksiä, tarjoutunut auttamaan mua pääsemään neitsyydestä. Olen tietty ollut leikissä mukana. Ihan kuin nyt kuitenkaan oikeasti haluaisinkaan "päästä eroon" neitsyydestä. Ehen. Mieluummin sitten "sen oikean" kanssa, jos sellainen vastaan tulee - lähinnä siis tarkoitan, että sellaisen tyypin kanssa sänkyyn, johon sillä hetkellä luotan ja jota sillä hetkellä rakastan eniten.
En itseäni minään pihtarina pidä, mutta haluan olla sillä hetkellä varma, että se henkilö, kuka saa kunnian korkata mut, on just oikea - eikä ole yhdessä vaan seksin takia. Tilanteen pitää myös olla oikea, vaikka ei sillä muuten väliä olekaan, että missä ja milloin.
Toisaalta olen tässä pohtinut, että tyttökaveri saattaisi olla taas vaihteeksi mun juttu. Mutta tulevaisuus näyttää. Sukupuolella ei ole väliä - aidot tunteet riittää.
Ja ihastuminen. Sitä haluan ja janoan eniten. Enemmän kuin mitään muuta.
Mutta mutta. Tänään voisin kirjoittaa novellin. Inspiraatiota pukkaa.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Väripsykologiaa.
1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN
Haluaa mielenkiintoisten ja jännittävien asioiden tapahtuvan. Pystyy olemaan
pidetty kiinnostavuudella ja hyvin avoimella viehätysvoimalla.
Yilmielikuvituksellinen ja taipuvainen fantasia tai päiväunelmointiin
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.
Aktiivinen, mutta tuntee edistymisen olevan riittämätöntä tai liian vähäistä
käytettyyn ponnisteluun verrattuna.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.
Uskoo jäävänsä vähemmälle kuin pitäisi ja että häntä ei oikein ymmärretä tai ei
saa asiaankuuluvaa arvostusta. Tuntee olevansa pakotettu mukautumaan ja
läheisissä suhteissaan ei saavuta tunnetta tunne-yhteenkuulumisesta.
Uskoo jäävänsä vähemmälle kuin pitäisi ja että häntä ei oikein ymmärretä tai ei
saa asiaankuuluvaa arvostusta. Tuntee olevansa pakotettu mukautumaan ja
läheisissä suhteissaan ei saavuta tunnetta tunne-yhteenkuulumisesta.
Halukas osallistumaan sosiaalisesti, mutta yrittää torjua ristiiriitoja ja häiriötä
vähentääkseen jännitystä.
4. STRESSIN LÄHTEET.
Stressiä fyysisten tai seksuaalisten halujen tukahduttamisesta, ja ruumiin
tarpeiden laiminlyönnistä.
Toteutumaton tarve olla tekemisissä samanhenkisten ihmisten kanssa, ja tarve
erottautua joukosta. Paremmuuden halu eristää hänet ja estää valmiutta
osallistua. Haluaisi kuitenkin antautua ja vapautua, mutta pitää sitä heikkoutena
jota täytyy vastustaa. Ajattelee itsehillinnän lisäävän ylemmyyttä suhteessa
muihin ja takaavan muiden arvostuksen erityis persoonana.
5. NYKYINEN ONGELMA.
Greatly impressed by the unique, by originality and by individuals of outstanding characteristics. Tries
to emulate the characteristics he admires and to display originality in his own personality.
Has a fear that he may be prevented from achieving the things he wants. This leads him to employ
great personal charm in his dealings with others, hoping that this will make it easier for him to reach
his objectives.
1. Violetti 2. Keltainen 3. Musta 4. Sininen 5. Vihreä 6. Harmaa 7. Punainen 8. Ruskea
1. Violetti 2. Keltainen 3. Punainen 4. Musta 5. Sininen 6. Vihreä 7. Harmaa 8. Ruskea
http://www.axlife.com/persoonallisuustesti/testi.html
Haluaa mielenkiintoisten ja jännittävien asioiden tapahtuvan. Pystyy olemaan
pidetty kiinnostavuudella ja hyvin avoimella viehätysvoimalla.
Yilmielikuvituksellinen ja taipuvainen fantasia tai päiväunelmointiin
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.
Aktiivinen, mutta tuntee edistymisen olevan riittämätöntä tai liian vähäistä
käytettyyn ponnisteluun verrattuna.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.
Uskoo jäävänsä vähemmälle kuin pitäisi ja että häntä ei oikein ymmärretä tai ei
saa asiaankuuluvaa arvostusta. Tuntee olevansa pakotettu mukautumaan ja
läheisissä suhteissaan ei saavuta tunnetta tunne-yhteenkuulumisesta.
Uskoo jäävänsä vähemmälle kuin pitäisi ja että häntä ei oikein ymmärretä tai ei
saa asiaankuuluvaa arvostusta. Tuntee olevansa pakotettu mukautumaan ja
läheisissä suhteissaan ei saavuta tunnetta tunne-yhteenkuulumisesta.
Halukas osallistumaan sosiaalisesti, mutta yrittää torjua ristiiriitoja ja häiriötä
vähentääkseen jännitystä.
4. STRESSIN LÄHTEET.
Stressiä fyysisten tai seksuaalisten halujen tukahduttamisesta, ja ruumiin
tarpeiden laiminlyönnistä.
Toteutumaton tarve olla tekemisissä samanhenkisten ihmisten kanssa, ja tarve
erottautua joukosta. Paremmuuden halu eristää hänet ja estää valmiutta
osallistua. Haluaisi kuitenkin antautua ja vapautua, mutta pitää sitä heikkoutena
jota täytyy vastustaa. Ajattelee itsehillinnän lisäävän ylemmyyttä suhteessa
muihin ja takaavan muiden arvostuksen erityis persoonana.
5. NYKYINEN ONGELMA.
Greatly impressed by the unique, by originality and by individuals of outstanding characteristics. Tries
to emulate the characteristics he admires and to display originality in his own personality.
Has a fear that he may be prevented from achieving the things he wants. This leads him to employ
great personal charm in his dealings with others, hoping that this will make it easier for him to reach
his objectives.
1. Violetti 2. Keltainen 3. Musta 4. Sininen 5. Vihreä 6. Harmaa 7. Punainen 8. Ruskea
1. Violetti 2. Keltainen 3. Punainen 4. Musta 5. Sininen 6. Vihreä 7. Harmaa 8. Ruskea
http://www.axlife.com/persoonallisuustesti/testi.html
tiistai 21. heinäkuuta 2009
I close my eyes to get better view.
Pienehkö ahdistus. Yksinäisyys vaivaa. Olisipa nyt se paljonpuhuttu oma kulta !
Pelkään yksinäisyyttä, yksin olemista. Sen loputtomuuden tunnetta. Tai en pelkää, sillä ei mulla ole vaikeuksia olla yksinäni. Lähinnä.. lähinnä kaipaan sitä läheisyyttä ja rakkauden tunnetta. Sitä tunnetta, kun on ihastunut !
Se tunne on jotenkin niin sanoinkuvailemattoman.. ihana? Etenkin se hetki, kun se toinen ihminen tuntee samoin.
Toisaalta rakastan myös vapaana olemista, siis, ettei ole ketään, vaan voin rauhassa törmäillä ja tutustua uusiin ihmisiin. Tehdä kaikkea itseäni kiinnostavaa ja elää oman aikataulun mukaan. Mutta ei sitä ihastumista kuitenkaan mikään voita, sitä hyvänolon tunnetta. Sitä paitsi, rakastuminen ja ihastuminen näkyy päällepäin - itsevarmuutena ja myös siten, että hyväksyy itsensä helpommin. Ei mieti, että näyttääkö tuossa vai tässä paidassa paremmalta.
Ah. Voisinpa ihastua, voisipa "se oikea" kävellä elämääni ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Voisipa.
Mutta palataan nykyhetkeen, lopetetaan tämä yhtä aikaa olon haikeaksi, toiveikkaaksi ja rauhalliseksi tekevä haaveilu hetkeksi.
Huomenna olisi luvassa kesäkontrollikäynti sairaalassa. Sairaanhoitajaa tapaamassa ja juttelemassa kesäpuuhailusta ja syksystä ! En odota innolla, mutta odotan kuitenkin. Haluan vain saada homman hoidetuksi !
Sitten pitäisi varata ensi viikoksi aika kampaajalle !
Meikäläisen viimeisen lomaviikon kunniaksi. Lisäksi, sisäinen muutos on nippanappa valmis - nyt pitäisi ulkonäön vastata sitä, mitä sisälläni tunnen. Olen kuin perhonen, joka odottaa yhä kotelosta kuoriutumistaan. Mulla on pitkästä aikaa tavattoman hyvä olo.
Kolmas päivä elokuuta jatkuu hoito, palaan siis psykalle. Toivottavasti tulee kivoja uusia nuoria sinne !
Kesä on mennyt nopeasti. Yksi upea kahden viikon kesäromanssi takana. Olo on hivenen haikea sitä miettiessäni, mutta ei se mikään maailmanloppu ole kuitenkaan ollut.
Sitä edelsi uuden kameran saaminen. Tervetuloa elämääni, Nikon D60 !
Sitä ennen tuli käytyä erästä pitkäaikaista nettituttavaa tapaamassa Riksussa, vaikka olenkin sitä Hesan reissuksi väittänyt. Mutta ei, en missään Hesassa ole koko kesänä ollut. Riksussa ainoastaan. Ja tietty Lahdessa.
Ja nyt olisi pian aika suunnata katse tulevaisuuteen, syksyyn ja uusiin hienoihini ihmisiin, joita elämässäni on sekä ennen kaikkea KOULUUN !
Pitkästä aikaa tunnen voivani kirjoittaa vapautuneesti. Mikä ihana tunne.
Pelkään yksinäisyyttä, yksin olemista. Sen loputtomuuden tunnetta. Tai en pelkää, sillä ei mulla ole vaikeuksia olla yksinäni. Lähinnä.. lähinnä kaipaan sitä läheisyyttä ja rakkauden tunnetta. Sitä tunnetta, kun on ihastunut !
Se tunne on jotenkin niin sanoinkuvailemattoman.. ihana? Etenkin se hetki, kun se toinen ihminen tuntee samoin.
Toisaalta rakastan myös vapaana olemista, siis, ettei ole ketään, vaan voin rauhassa törmäillä ja tutustua uusiin ihmisiin. Tehdä kaikkea itseäni kiinnostavaa ja elää oman aikataulun mukaan. Mutta ei sitä ihastumista kuitenkaan mikään voita, sitä hyvänolon tunnetta. Sitä paitsi, rakastuminen ja ihastuminen näkyy päällepäin - itsevarmuutena ja myös siten, että hyväksyy itsensä helpommin. Ei mieti, että näyttääkö tuossa vai tässä paidassa paremmalta.
Ah. Voisinpa ihastua, voisipa "se oikea" kävellä elämääni ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Voisipa.
Mutta palataan nykyhetkeen, lopetetaan tämä yhtä aikaa olon haikeaksi, toiveikkaaksi ja rauhalliseksi tekevä haaveilu hetkeksi.
Huomenna olisi luvassa kesäkontrollikäynti sairaalassa. Sairaanhoitajaa tapaamassa ja juttelemassa kesäpuuhailusta ja syksystä ! En odota innolla, mutta odotan kuitenkin. Haluan vain saada homman hoidetuksi !
Sitten pitäisi varata ensi viikoksi aika kampaajalle !
Meikäläisen viimeisen lomaviikon kunniaksi. Lisäksi, sisäinen muutos on nippanappa valmis - nyt pitäisi ulkonäön vastata sitä, mitä sisälläni tunnen. Olen kuin perhonen, joka odottaa yhä kotelosta kuoriutumistaan. Mulla on pitkästä aikaa tavattoman hyvä olo.
Kolmas päivä elokuuta jatkuu hoito, palaan siis psykalle. Toivottavasti tulee kivoja uusia nuoria sinne !
Kesä on mennyt nopeasti. Yksi upea kahden viikon kesäromanssi takana. Olo on hivenen haikea sitä miettiessäni, mutta ei se mikään maailmanloppu ole kuitenkaan ollut.
Sitä edelsi uuden kameran saaminen. Tervetuloa elämääni, Nikon D60 !
Sitä ennen tuli käytyä erästä pitkäaikaista nettituttavaa tapaamassa Riksussa, vaikka olenkin sitä Hesan reissuksi väittänyt. Mutta ei, en missään Hesassa ole koko kesänä ollut. Riksussa ainoastaan. Ja tietty Lahdessa.
Ja nyt olisi pian aika suunnata katse tulevaisuuteen, syksyyn ja uusiin hienoihini ihmisiin, joita elämässäni on sekä ennen kaikkea KOULUUN !
Pitkästä aikaa tunnen voivani kirjoittaa vapautuneesti. Mikä ihana tunne.
Tämä ei ole kuolinvuode.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
You can't infect my love with your vanity.
♥
Tilaa:
Kommentit (Atom)